Kahden kuukauden osallistumisaika oli tämän haasteen kanssa kyllä tarpeen. Ensimmäinen kuukausi meni aihetta pohtiessa, erilaisten näkökulmien puntaroinnissa sekä muuten toteutustapaa miettiessä ja toinen kuukausi sitten siihen silloin tällöin tekemiseen. Syksy on ollut niin kiireinen, että ei tätä ihan lyhyessä ajassa olisi kasattukaan.
Kuukauden kisan tehtävänanto kuului tällä kertaa näin:
SAMANLAINEN MUTTA ERILAINEN
Valitse itsesi lisäksi joku toinen henkilö. Se voi olla puoliso, ystävä, lapsi, vanhempi, sisko tai veli, kuka tahansa. Toteuta kokonaisuus (sivusarja, minialbumi, taulukokonaisuus tms.) joka kertoo teidän samanlaisuudestanne sekä erilaisuudestanne. Missä asioissa olette samaa mieltä, mitkä ovat yhteisiä kiinnostuksenne kohteita, mitkä asiat näette täysin eri tavalla ja mitkä näkemyserot ovat paitsi koetelleet, myös vahvistaneet keskinäistä suhdettanne.
• toisen henkilöistä tulee olla skräppääjä itse
• työn laajutta ei ole määritelty, tulkitse itse paljonko tämä vaatii työtä
• työn toteutustapa on vapaa
Minä valitsin toiseksi henkilöksi äipän ja keskityin sisällössä myös äitinä olemiseen. Yritin keksiä mahdollisimman monipuolisesti eri asioita raskauteen ja äitiyteen liittyen. Osa asioista on konkreettisempia kun taas osa on omiin fiiliksiin ja ajatuksiin perustuvia juttuja.


Tuplakannen päällimmäinen osa on akryylikansi, jossa maalirinkuloita, tyllikukkanen, chipboard-merkki sekä pari timanttia. Kun akryylikannen kääntää sivuun &-merkki "muuttuu" sydämeksi :)

Ensimmäisellä sivulla "johdantoteksti" albumin sisällöstä. Albumissa käytin pääasiassa vanhoja kuvia omalta vauva-/lapsuusajaltani. Tuli samalla muutettua digitaaliseen muotoon näitä kuvia (ja vähän muitakin ihania) sillä en toki nappaillut tähän ainoita alkuperäisiä versioita kuvista.
Yhdistävänä tekijänä sivuilla on turkoosia maalia, jotain Sassafras Lassia sekä piparireunaa. Yhtäkkiä laskettuna tässä taisi olla Sassafras Lassia peräti yhdeksästä eri kokoelmasta :D


Äipästä ei löytynyt kovinkaan montaa kuvaa raskausajalta mutta oli hauska sattuma, että löytyi sellainen kuva, jossa äippä odottaa mua suurin piirtein samoilla viikoilla kuin minä nyt omaa lastani.







Tykkäsin projektista tosi paljon ja lopputuloskin miellyttää kovasti. Äippäkin tuntui tykkäävän :) Olin ennenkaikkea tyytyväinen siihen, että tätä tehdessä tekstit tulivat kuin itsestään. Tuo tarinointi kun on mulle joskus muka niin hankalaa. Niin ja sitten tykkään hulluna noista vanhoista kuvista<3
ps. Pahoittelen mahdollisia kirjoitusvirheitä, nyt ei vaan riitä puhti oikolukuun ja virheiden korjaamiseen.