Kuluneena vuonna ei ole liiemmälti tuntunut olevan aikaa skräppäykselle eikä intoa bloggailulle. Olin itseasiassa melko hämmästynyt kun laskin vuoden aikana tehdyt leiskat, joita oli kertynyt 41 kappaletta. Näiden lisäksi valmistui 2 (ja puoli) minialbumia. Silti musta tuntuu, että en oo skräpänny juuri ollenkaan ja edellistä kertaa papereiden parissa en enää edes muista.
Kuluneesta vuodesta olen kasannut monen muun tavoin Project Lifeä. Aluksi ajattelin, että ihan joka päivältä ei tarvi olla kuvaa mutta kun muutamilta ensimmäisiltä viikoilta oli otettuna kuva per päivä ei voinut enää tyytyä vähempään. Joskus päivän kuvaan oli vaikea keksiä aihetta ja välillä taas oli ylitarjontaakin. Kausittain iski myös kisaväsymys koko hommaan mutta pääasiassa oon ollut innoissani ja todella tyytyväinen, että aloin moiseen projektiin.
Project Life oli mun mielestä aivan loistava tapa tallentaa meidän ensimmäistä vuotta kolmen hengen perheenä. Paljon asioita olisi jäänyt unohduksiin ilman PL:ä ja tavallisen skräppäyksen keinoin olisi ollut mahdotonta tallentaa yhtä paljon vauvaperhearkea. Perinteisen skräppäyksen korvaajaksi Project Lifestä ei kuitenkaan mun kohdalla ainakaan ole. Voisin hyvin kuvitella vielä toistekin tallentavan koko vuoden tapahtumat Project Lifeen mutta en voisi kuvitella että se olisi ainoa tapani säilöä muistoja ja valokuvia.
Aluksi mun oli tarkoitus esitellä PL-aukeamia blogissakin mutta PL tuntuu monella tapaa niin paljon henkilökohtaisemmalta kuin tavalliset skräppisivut, että en halunnut niitä julkaista. Myös tavallisia leiskoja on joutunut "sensuurin kouriin" enemmän kuin aikaisemmin.
Ettei postaus menisi pelkäksi jaaritteluksi täytyy tähän väliin läväyttää tiskiin peräti kolme leiskaa, joihin sensuuri ei ole iskenyt. Tällä kertaa kaikki meidän neidistä. Leiskojen syntyprosessista ei tällä kertaa tule mitään juttua, koska muistikuvat kyseisistä tapahtumista ovat vähän hatarat. En ole edes varma siitä, koska nämä on tehty :D
Lopuksi täytyy myös tunnustaa, että tämä vuosi oli myös jonkinlainen kriisivuosi koko harrastuksen suhteen. Välillä mietin jopa ihan tosissaan, että lopetan koko jutun (niin skräppäämisen kuin blogin pitämisenkin) kun ei kerran ole aikaa. Ja jos sitä aikaa olisikin joskus ollut, ei ollut mielenkiintoa. Muidenkaan blogeja ei huvittanut paljon selailla kun itse ei päässyt tekemään. Ärsytti vaan. Sitten alkoi jo tuntuakin siltä, että on jo ihan ulkona koko blogimaailmasta. Nyt kuitenkin alkaa taas kaipuu papereiden pariin olla niin valtava ja kauhistuttaa ajatuskin, että meinasin luopua kaikesta ihanasta skräppäyssälästä! Muiden blogeja katsellessa huvittaa itsekin väsätä leiska tai pari. Inspiraatiota ja innostusta tuntuu kerääntyvän päivä päivältä enemmän. Tällä hetkellä mun askarteluihanuudet vaan ovat edelleen muuton jäljiltä osittain pahvilaatikoissa odottamassa pääsyä uutukaisen skräppäyskopperon hyllyille.
Kyllä se skräppäys on edelleen mun intohimo! Tästä voidaan siis päätellä, että minäkin olen pöytäpaikkani varannut huhtikuiseen Intohimona Skräppäys-tapahtumaan Tällä kertaa tämä huippumahtis tapahtuma järjestetään 21.-22.4. Kylpylähotelli Peurungassa, Laukaassa. Ja koska viime vuotinen tapahtuma jäi multa harmillisesti välistä, odotan kevään tapahtumaa sitä suuremmalla innolla!
