Kun monet muut skräppäilivät Intohimona skräppäys-tapahtumassa, mä skräppäsin kotona yhden leiskan verran. Enemmänkin olis huvittanut mutta hyvä tämäkin :) Lemmikeissä on yksi huono puoli... Se, että niistä joutuu luopumaan.
Mun lemmikkien muistoleiskoissa kaikissa toistuu sama värimaailma. On mustaa, harmaata, valkoista ja punaista. Nämä voisi joskus siis koota yhtenäiseksi sarjaksi vaikka nyt niitä säilytänkin eri albumeissa.
Tässä on vähän hassun mallinen sydän ja siirtokuvasiivestäkin puuttuu pieni pala mutta ei se haittaa. Jälkikäteen katsottuna tuon tähden tilalle pitäisi kyllä vaihtaa viiva tai tehdä jotain muuta vastaavaa, että nuo numerot tulisi tulkittua oikein eli siis vuosina. Mulla vaan ei riittänyt numerot otsikkoon 2002-2010.
No joka tapauksessa Roopea on ikävä! <3
10 kommenttia:
Kaunis sivu ja liikuttava samaan aikaan! Oli meillä sinua ikävä viikonloppuna, kun kukaan ei roiskinut maalia. Eri blogien kommentteja seuraamalla huomaat että akryylimaalien hajuja sentään vertailtiin :D
kaunis, rauhallinen, samalla surullinen. sä oot maalien mestari! on taas niin makeeta jälkeä koko sivu!
sanoin muuten heti parin tunnin jälkeen Ninnille, et outo ku sä et oo paikalla. :)
Voi että... aivan ihana on tuo leiska! Tykkään hirmuisen paljon. Maalaukset on kerrassaan upeita!
Kaunis, vaikka surumielinen. Herkkä kuva kissavanhuksesta.
Toivottavasti nähdään pian taas, vaikket nyt Vuosaaressa ollutkaan!
Jotkut värit vaan yhdistää tiettyihin tilanteisiin.
Kaunis leiska ja mahtava valokuva!
Yhdyn edellisiin kommentteihin ja allekirjoitan täysin tuon luopumisen tuskan.
Lemmikesitä tulee osa perhettä ja se on niin surullista, kun ne lentävät eläinten taivaaseen. Tämä on todella kaunis leiska, joka ihanasti kunnioittaa edesmennyttä ystävää. Pidän sydämestä ja siihen liitetyistä siivistä.
noi maalaukset on hyvin inspiroivat. ihan tosi upea sivu. Ja sua kyllä kaivattiin IS11:ssa!
Kaunis leiska surullisesta aiheesta.
<3
Lähetä kommentti