Tekstiä tuli niin paljon, että leiskassa ei mitään erikoisia koristeluja tällä kertaa ole. Koholakka, Stickles, kukkanen ja tähdet riittivät.
Muistin taas, että vaikeista ja surullisista aiheista on jotenkin terapeuttista skräpätä. Joskus vaikeat asiat vaativat vähän aikaa ennen kuin niistä pystyy skräppäämään ja tämän asian kanssa se aika oli nyt. Aikaisemmin en ole vielä ystävän menetystä pystynyt skräpäten käsitellä. Tämän leiskan lisäksi olen työstänyt aiheesta minialbumia, joka on vielä viimeistelyä vaille valmis. Mahdollisesti postaan myös siitä pari kuvaa jossain vaiheessa.
10 kommenttia:
Kaikki se mitä kirjoitit on niin totta. Sivu on kaunis ja tykkään siitä, miten se on kaikesta huolimatta elämänmyönteinen sivu väreiltään ja tekstiltään
Xing kommentoi tosi hyvin, olen samaa mieltä. Kaunis ja elämänmyönteinen, surusta huolimatta.
Xingillä - ja sinulla - on sana hallussa. Sivua katsellessa minullekin tuli jotenkin hyvä fiilis, surusta huolimatta.
Sait mut itkemään.
Itsekin menetin hyvän ystäväni melkein tasan vuosi sitten, ja tuo Pikku Prinssin pätkä oli niin kaunis. Joskus miekii ehkä pystyn skräppäämään aiheesta.
kaunis. ei muuta voi sanoa. (sanoo hän kyynel poskella.)
voi pikkuhelistin, tämä on todella todella kaunis. Sinun käsiala on aivan ihana! Tykkään kovasti siitä että olet valinnut kauniinvärisen paperin vaikka aihe onkin surullinen.
Tämä oli tosi koskettava, silmäkulmat kyllä kostuivat..
Tuo pätkä pikku prinssistä sun omalla käsialalla kirjoitettuna tuo tähän kyllä sellaista käsinkosketeltavaa tunnelmaa, en oikein osaa selittää..kun joskus vaan jotkut osaavat sanoa ne asiat niin hyvin, juuri sillä tavalla kuin itsellä on mielessä mutta ei vaan osaa pukea niitä sanoiksi.
Kaunis sivu, jotenkin oikein sopiva aiheeseensa. Myös mua viehättää värivalinnat kovasti, ne tuovat tiettyä lohdullisuutta.
kaunista kaunista! koskettaa sydämeen saakka. tuo tekstipätkä on ihana.
Kiitos kaikille aivan ihanista kommenteista!
Lähetä kommentti